Tämä lauantaiaamu on ollut hyvin puuhakas (Laiska töitänsä luettelee...), joten tarmonpuuskaa hyväksi käyttäen tehdään päivitys tännekin.

Juhannuksena pojan rippijuhlissa meillä oli laulamassa tuttavapariskunta kauniita hengellisiä lauluja. Pari kesää sitten he olivat laulamassa tytön juhlissa, ja silloin neuloin heille kiitokseksi, tällä kertaa muistin heitä taululla:

 

 

 

Mallin tilasin Violariumista ja se on Isabelle Vautierin suunnittelema malli. Vilautinkin tätä joskus blogissani. Tekstissä lukee ranskaksi suunnilleen näin "Pikkuhiljaa lintu pesän tekee", suomeksi sanonta lienee että "Hiljaa hyvä tulee".

 

 

Muutamia pieniä virheitä tuli ja yksi aika iso...Lanka loppui kesken ja vaikka olin laittanut vyötteen talteen, en löytänyt sitä mistään. Niinpä menin ostamaan langanpätkän kanssa lisää  ja myyjän kanssa löydettiin oikea väri. Kun jatkoin pistelyä, tarkistin vielä että onhan lanka samaa sävyä ja kyllä se oli. Parin päivän päästä löysin alkuperäisen vyötteen parvekkeen lattialta ja numero oli kyllä ihan eri kuin jälkikäteen ostamassani! Tiirailin työtä tarkkaan ja vaivoin huomasin sävyeron, joten tuskinpa sitä kukaan muukaan huomaa jos ei kerro!

 

Sari oli saanut ystävältään lahjaksi tälläisen kivan pistelyn. Ihastuin siihen kovin, malli on Jardin Priven ilmaismalli. En malttanut odottaa ystävänpäivään tai joulua, vaan tein sen nyt  ja viimeistelin valokuvakansion kanteen. Annoin hyvälle ystävälle sanomalla että joka päivä voi olla ystävänpäivä.

 

 

Tänä viikonloppuna aloitan villatakin ja olen jo aloittanut pistelemään Sarilta saamaani lahjaa. Nyt lähden katsomaan olisko torilla myytävänä asterikimppuja. Hyvää viikonloppua!